Tanner Tuovi
Tuovi Tanner toimi pikkulottana.
Tuovi muisteli, kuinka hän oli Jyväskylän tyttölyseon ensimmäisellä luokalla odottamassa kellon soittoa päästääkseen kouluun sisälle. Opettaja komensi kaikki luokkiinsa. Opettaja kertoi, että sota oli alkanut. Opettaja kehotti lapsia keräämään tavarat ja lähtemään kotiin. Hän neuvoi ilmahälytyksen tullessa heittäytymään talon seinän viereen. Kotona radio pauhasi ja Helsinkiä pommitettiin. Lotat lähtivät heti töihin.
Äiti oli muonituslottana ja isä suojeluskunnassa. Tuovi muisti, että he olivat varustautuneet sodan tuloon. Tuovi kertoi kaikkien pidätelleen hengitystä Tannerin ja Paasikiven lähtiessä Moskovaan.
Lyseossa oli armeijan koulutusta. Tuovi auttoi pikkulottana mm. leipien teossa ja kahvin annossa. Lotat kirjoittivat kirjeitä ”tuntemattomille” sotilaille. Tuovi kuitenkin kertoi, että myös hän oli kirjoittanut eräälle sotilaalle. Tuovia nauratti kertoessaan, että hänen (ja hänen isänsä) kauhuksi tämä nuori sotilas saapui yllättäen tapaamaan häntä. Silloin kävi tietenkin ilmi, että nuori pikkulotta oli ollut kirjeenvaihdossa sotilaan kanssa. Vuosia myöhemmin Tuovi näki sankarihaudalla kyseisen nuorukaisen nimen, ja se tuntui hänestä surulliselta.
Tuovin 10 vuotta vanhempi veli joutui tammikuussa sotaan. Veli oli hintelä ja häntä itketti. Hän lähti armeijasta suoraan sotaan. Talvisodan loputtua veli koulutti sotilaita Niinisalossa upseerikoulussa. Sieltä hän lähti Jatkosotaan ja sitten Lapin sotaan. Hän ei loukkaantunut, mutta oli aivan loppu ja lähti Ruotsiin sairaalaan. Veli haavoittui henkisesti. Tuovi kertoi, että hän toi Ruotsista Marie-keksejä ja viinerleivoksia. Veli kotiutettiin yliluutnanttina.
Sota näkyi Tuovin perheessä kaikessa. Aina kysyttiin kotiin tullessa, onko veljeltä tullut kirje, ja äiti lähetti hänelle joka ikinen viikko paketteja. Perhe kantoi veljestä huolta. Vasta myöhemmin Tuovi oli ymmärtänyt äidin osan.
Äiti teki koulussa sotilaille hernekeittoa ja Tuovi auttoi. Tuli pommitus ja äiti käski Tuovia menemään lähellä olevaan sirpalesuojaan. Äiti ei lähtenyt mukaan vaan sanoi, ettei jätä ryssien takia hernekeiton tekoa kesken.
Talvisodan aikana äiti valmisti ruokaa tanskalaisille vapaaehtoisille, jotka olivat Jyväskylän tykkitehtaalla. 13.3. tuli pommihälytys. Tultuaan ulos tykkitehtaan pommisuojasta ihmiset huusivat, että sota on ohi. Kaikki aikuiset itkivät – raskas rauha.
Jatkosodan aikana Lotta-tehtävät johtivat Tuovin elämässä käänteentekevään kohtaamiseen: hän tutustui tulevaan aviomieheensä, joka oli tullut Jyväskylän sotasairaalaan hoidettavaksi.
Tuovi nukkui pois lyhyen sairauden jälkeen 97-vuotiaana. Hän oli loppuun saakka Turun Seudun Lottaperinneyhdistyksen Lottakerhon aktiivinen jäsen.