Reku Eija
Eija Reku toimi pikkulottana.
Toive Eija Irmeli Reku (os. Sipilä) syntyi 1.2.1932 Metsämaalla lähellä Loimaata, josta perhe muutti Alastarolle, kun Eija oli 3-vuotias.
Eijan isä, Yrjö, oli käynyt meijerikoulun ja maitotalousopiston ja oli töissä Alastaron meijerissä. Isän työn myötä perhe sai työsuhdeasunnon 2h + keittiö sekä vielä pari huonetta talon yläkerrassa. Isä oli aktiivinen suojeluskuntalainen ja sodan aikana hän toimi paikallispäällikkönä. Hän ei joutunut sotaan, koska vastasi Alastarolla ruokahuollosta.
Eijan äiti, Meeri, oli kotiäiti ja lotta. Lottana äiti oli mukana monenlaisissa tehtävissä. Parhaiten Eija muistaa hänen tehneet jotain kirjallisia töitä meijerin tiloissa.
Eijalla oli vain yksi veli, häntä pari vuotta vanhempi Usko, joka oli mukana sotiaspoikatoiminnassa.
Eijan paras ystävä koko lapsuuden ajan oli naapurissa asuva Kirsi Linko, joka oli vain viikon Eijaa nuorempi. Tytöt leikkivät aina yhdessä hassuja leikkejä, olivat samalla luokalla koulussa ja tietysti myös Kirsi oli pikkulotta. Vaikka elämän myötä Eija ja Kirsi ovat muuttaneet etäälle toisistaan, ovat he edelleen kirjeenvaihdossa keskenään.
Oppikoulun jälkeen Eija pääsi harjoittelijaksi lastentarhaan Uuteenkaupunkiin ja sieltä lopulta opiskelemaan lastentarhanopettajaksi Ebeneser-seminaariin Helsinkiin. Työuransa hän aloitti Forssassa Finlaysonin tehtaan lastentarhassa, josta sitten siirtyi Turkuun Stålarminkadun lastentarhaan.
Eija avioitui 1969 Kalevi Rekun kanssa ja heille syntyi yksi poika, Antti.
Pikkulottamuistoja
Liittyminen pikkulottiin oli Eijalle itsestäänselvyys, olihan äitikin lotta. Ohjaajina lottakerhossa toimivat Alastaron varakkaiden talojen ”kauniit” tytöt. Kokoontumispaikkana oli Ampumamaja, jossa järjestettiin myös erilaisia kursseja.
Eijan pikkulottapuvun ompeli ilmeisesti Kirsi-ystävän äiti. Muistoissa Eijalla on kuva, jossa Eija on lottapuvussa ja Usko-veli sotilaspoika-asussa. Sodan jälkeen äiti värjäsi Eijan puvun siniseksi, koska Eija oli aloittanut partioharrastuksen, ja siellä puvut olivat sinisiä. Pikkulottamerkki on kadonnut.
Pikkulottien puuhista Eijalle on jäänyt mieleen sideharsorullien kiertäminen, sankarihautajaisiin osallistuminen ja kutominen.
Kutojana Eija kuitenkin oli omien sanojensa mukaan surkea. Hänen käsialansa oli niin tiukkaa, että tumppujen sijaan Usko-veli sanoi Eijan kutovan puukontuppeja.
Eija oli myös mukana Suojeluskuntatalolla tekemässä voileipiä sotilaille. Leivät olivat ruisleipiä, joiden päälle laitettiin 2 siivua makkaraa tai Koskenlaskija-juustoa. Jos sotilas oli oikein mieleinen, hänen leivälleen saatettiin laittaa parikin makkaraa.
Muita sodanajan muistoja
Alastarolla asuessa sota ei juurikaan Eijan elämässä näkynyt. Kun meijeriin rakennettiin uudet tilat, sinne tehtiin myös pommi- tai sirpalesuoja, jossa Eijakin muistaa istuneensa. Pelkoa hän ei kuitenkaan sen kummemmin tuntenut, suojassahan istuttiin isolla joukolla, joku saattoi laulaa ja muut rupattelivat keskenään.
Turun seudun lottaperinneyhdistykseen Eija liittyi heti yhdistyksen perustamisen jälkeen.