Rasinkangas Eiri
Eiri Rasinkangas toimi pikkulottana.
Eiri Rasinkangas
Eiri oli Naantalissa leikkimässä, kun kello (”karjakello”) alkoi soida. Lapset luulivat, että kello ilmoitti tulipalosta. Äiti sanoi, että sota oli syttynyt ja laittoi radion päälle. Sieltä ilmoitettiin, että sota oli tosiaan syttynyt. Eiri kertoi, ettei ikinä unohda sitä kellon ääntä. Eirin veljet olivat sotilaspoikia. He olivat mm. apuna Kuparivuorella. Jos yhteydet eivät toimineet, pojat juoksivat paloasemalle/esikuntaan viemään tarvittavat tiedot.
Eirillä oli tunne, ettei Naantalissa ymmärretty mitä sodan alkaminen tarkoitti. Vasta kun pommi osui asemapäällikön taloon ja päällikön vaimo kuoli ja tytär haavoittui, sota tuli todeksi.
”Me muutimme Luonnonmaalle tuttavan luo. Kaupassa käydessämme jouduimme kävelemään pellon läpi”, Eiri muistelee. Kerran venäläiset lentokoneet olivat heidän yläpuolellaan pellolla, ja he juoksivat ladon ja heinäseipäiden väliin piiloon. Kauempana ollut naapuri huusi heitä juoksemaan sisälle. Kotona Eirin perheellä oli perunakellari, jonne he saattoivat mennä suojaan.
Eiri kertoo, että hänen koulunsa muutettiin sotasairaalaksi. Myöhemmässä vaiheessa lapset kävivät koulun lukusalissa kaksi kertaa viikossa. Eiri muistaa, että pikkulotat pitivät usein lankavyyhtiä käsissään, lottien keriessä ne rulliksi ja kutoessa sukat. ”Siinä pienet kädet väsyivät”, Eiri kertoo.
Naantalissa ja myöhemmin Uudessakaupungissa, jonne perhe muutti Eirin ollessa 8-vuotias, oli melko rauhallista. Vasta sodan jälkeen oli Eirin perheessä jännittävämpää, kun isä oli miinanraivaajana laivassa. Hänen vanhin veljensä suoritti asepalvelustaan samassa laivassa.
Eiri muistaa, kuinka he olivat kerran Uudessakaupungissa naapurin kellarissa ilmahälytyksen aikana. Hälytyksen loputtua hän löysi äitinsä ja tätinsä juomassa kahvia puutarhassa.
Uudessakaupungissa pikkulotilla oli kerhotapaamisia ryhmissä ja maaottelumarsseja.
Perheessä oli -25, -27 ja -29 syntyneet veljet. Isä oli vartiolaivan kapteeni. Sodan jälkeen Eirin isä ajoi sotakorvausaluksia ja perhe muutti Espooseen.
Nykyään Eiri on aktiivinen jäsen Turun Seudun Lottaperinneyhdistyksen Lottakerhossa.