Raatikainen Eeva-Liisa
Eeva-Liisa Raatikainen toimi lottana Kouvolassa ja komennuksella.
Lyyli Eeva-Liisa Raatikainen (os. Yrjölä) syntyi 1.2.1917 Valkealassa ja kuoli 5.8.2011 Kouvolassa.
Eeva-Liisa syntyi Lyyli os. Koponen ja Teodor Yrjölän toisena lapsena 1.2.1917, jolloin perhe asui Kouvolan taajaväkisessä yhdyskunnassa Valkealassa, jonka kamreerina isä Teodor oli. Tämä oli suojeluskuntalainen, valkoarmeijassa joukkueenjohtajana mm. Mikkelin ja Heinolan taisteluissa. Hän haavoittui Heinolan taisteluissa ja kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin 25.4.1926 Lohjalla. Äiti Lyyli oli liittynyt lottiin vuonna 1920. Hän jäi leskeksi 32-vuotiaana. Lyyli oli Inkeroisten ratavartijan Aleksanteri Koposen ja tämän vaimon Anna-Sofia os. Ollikaisen 13-lapsisen perheen 5. lapsi.
Inkeroisten mummola oli rakas paikka Eeva-Liisalle, jossa hän sai viettää kesät. Keskikoulun Eeva-Liisa kävi Lohjalla, josta perhe muutti takaisin Kouvolaan, jossa hän toimi eläkkeelle saakka puhelinvälittäjänä valtion puhelinkeskuksessa. Eeva-Liisa avioitui Iivo Raatikaisen kanssa 9.9.1939. Pian tämän jälkeen alkoi talvisota.
Lottajärjestön Pohjois-Kymen piirin Kouvolan paikallisosastoon Eeva-Liisa oli liittynyt vuonna 1934. Lottalupauksen Eeva-Liisa antoi kirkossa alttarin edessä. Lupaus oli samanlainen kuin sotaväessä. Rovasti Rikala otti sen vastaan.
Eeva-Liisa on kertonut, että muistaa sen lokakuisen illan 1939, kun hänelle oli tullut kutsu komennukselle: ”…ja ei mitään sanottu mihinkä pitää mennä, mihinkä minä joudun, mihinkä minä kokoonnun, vaan kaikki oli niin salaista. Kun mie tulin silloista kansakoulun mäkeä Kymen Lukolle Putkinotkosta, oli pimiä, kun valaistus oli jo suljettu, niin Valkealasta päin tuli auto ja siellä oli miehiä lavalla, ja siellä seiso nuori abiturientti, jykevä isäntä sekä kaikki rinnan seisoivat lavalla innostuneita, mut kukaan ei tiennyt, mihinkä he menivät, mutta he lauloivat ’kuulos pyhä vala kallis Suomenmaa, sinuun koskea ei väkivalta saa…’ Mie muistan sen viel, kun mie reppu seläss, missä mun maallinen omaisuus oli, tulin Kymenlukolle ja siinä se oli IVAK Kymen lukon alakerrassa (nyt sen saa jo sanoa, silloin ei). Ei myöskään saanut sanoa mihin menin ja missä olin…”
Myöhemmin Eeva-Liisa toimi sotilaskotisisarena, mm. johtokunnassa sihteerinä ja erilaisissa vapaaehtoistöissä mm. kahvituksissa ja paraateissa.
Isänmaallisuus oli Eeva-Liisalle merkityksellistä ja hän siirsi sen lapsille ja lapsenlapsille.
Esittelyn lähetti Eeva-Liisan tytär Riitta Peni.