Myyryläinen Hilda

Lotta Helsingin Yliopiston pienoiselämäkerratLotta Svärdin rakentajat 2026Toimisto- ja viestijaosto

...kolhoosi, s. 18-34. 2002. Pohls, Maritta ja Latva-Äijö, Annika: Käytännön isänmaallisuutta. 2009. Reponen, T.: Koivisto sotanäyttämönä vv. 1939-44. Teoksessa Koivisto, toim. K.W. Hoppu ja Erkki Kansanaho, s. 290-305. 1953. Villanen,...

Hilda Maria Myyryläinen syntyi 22.4.1891 talollinen Heikki Myyryläisen ja hänen vaimonsa Malviinan perheeseen. Hildan suhde viisi vuotta vanhempaan Otto-veljeen oli läheinen ja lämmin. Otto auttoi sisartaan kivilehmiin ja -lampaisiin liittyvien leikkien rakentamisessa, ja teki kauniin rasian, johon lukemaan opetellut Hilda saattoi kerätä aapiskukon munimat munat. Yhdessä käytiin hiihtelemässä isän tekemillä, hyvin petsatuilla ja lakatuilla suksilla. Myöhemmin Otto ja Hilda saivat lisää sisaruksia, kun perheeseen syntyi vielä Heikki (v. 1899), Onni (v. 1902),Väinö (v. 1908) ja Aino (v. 1911).

Hilda valmistui ylioppilaaksi Mikkelin suomalaisesta yhteiskoulusta kesäkuussa 1913.3 Kirjalliset kokeet suoritettiin ensin Mikkelissä, mutta sen jälkeen suullisia kokeita varten oli matkustettava yliopistolle Helsinkiin. Hildan aikoinaan kertoman mukaan ylioppilaslakki oli ostettava etukäteen, ja jos suullinenkin suoritus hyväksyttiin, sai poistua lakki päässä yliopiston etuovesta. Muuten reitti olisi kulkenut takaovesta ja lakin palautukseen takaisin kauppaan.

Päästyään ylioppilaaksi Hilda lähti yhdessä veljensä kanssa Helsinkiin opiskelemaan, Hilda matemaattisia aineita ja Otto teologiaa. Yhteinen asunto löytyi Museokatu 2:sta. Huoneen poikki vedettiin yöksi verho, jonka toisella puolella Otto nukkui sohvalla ja Hilda toisella puolella sängyssä. Hotelli Fenniasta haettu ruoka-annos jaettiin, lisäksi kaupasta ostettiin voita, leipää ja vähän muuta särvintä. Perheen rahat olivat äärimmäisen tiukilla, sillä isä oli takaajana joutunut maksamaan velat erään kauppiaan puolesta. Helpotusta tilanteeseen toi Mikkelin kaupunki, jolta Hilda sai useana vuonna apurahaa jo yhteiskoulusta alkaen. Lisäksi eräs tuttava lainasi 700 markkaa, minkä avulla sisarukset pääsivät aloittamaan opiskelunsa Helsingissä.

Opintojensa loma-aikoina toimelias Hilda oli töissa Mikkelissä pankissa ja hankki tienestejä myös tarjoamalla lehti-ilmoituksella oppitunteja kaikissa kouluaineissa. Välillä opinnot olivat kuitenkin kokonaan tauolla, monenlaisistakin syistä. Vuonna 1918 Hilda toimi sisällissodan aikana muonitustehtävissä. Samana vuonna Hilda sai vakituisen viran Mikkelin Säästöpankista – ensimmäisenä naisena pankin siihenastisessa historiassa.

Kaikista katkoksista huolimatta Hilda sai suoritetuksi filosofian kandidaatin tutkinnon toukokuussa 1922. Maisteriksi hänet promovoitiin 32-vuotiaana toukokuussa 1923. Opettajan ura pyörähti käyntiin Lapualla, missä Hilda toimi maanviljelyslyseon ja yhteiskoulun matematiikan opettajana 1921-1923. Etelä-Pohjanmaalta taival jatkui Kangasalan yhteiskoulun matematiikan, luonnonopin ja maantiedon opettajaksi. Hildan elämässä tapahtui merkittävä käänne vuonna 1926, jolloin hänet valittiin Koiviston yhteiskoulun matematiikan opettajaksi. Karjalankannaksella sijainnut Koivisto oli noin 10 000 asukkaan pitäjä, jossa harjoitettiin merenkulkua, kalastusta ja kaupankäyntiä. Se jakautui vuonna 1927 Koiviston maalaiskuntaan ja Koiviston kauppalaan. Viipuri oli 50 km päässä kauppalasta, rajalle oli matkaa 100 km. Koivistolle Hilda asettui ja juurtui, sinne isä ja Heikki-veli rakensivat Hildalle tämän suunnitteleman talon. Koivistolla alkoi vuosikymmenten mittaiset tiiviit ystävyyssuhteet, ja koivistolaisista ja karjalaisista tuli Hildalle hänen omia ihmisiään, lähisukulaistensa lisäksi.

Hyväsydäminen tarmonpesä monessa mukana

Hilda Myyryläinen oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja otti osaa erilaiseen järjestötoimintaan varsin nuoresta asti. Ylioppilaaksi valmistumisen tienoilla Hilda oli kuulunut useamman vuoden Suomen koulunuorisoliiton johtokuntaan. Vuonna 1919 Hilda toimi aktiivisesti lasten leikkikenttätoiminnan käynnistämiseksi Mikkelissä ja järjesti juhlat kieltolain voimaanastumisen kunniaksi yhdessä muiden raittiusyhdistys ”Uuden Yrityksen” jäsenten kanssa. Aktiivisuus jatkui myös uusissa ympyröissä. Koiviston kauppalan valtuustoon Hilda kuului pitkin 1930-lukua. Hilda otti osaa myös nuorisoseuratoimintaan niin johtokunnan jäsenenä kuin näyttelijänä hilpeyttä herättäneessä ”Auton vauhtia avioliittoon” -huvinäytelmässä sekä verrattoman vetreänä ”Tukkijoen” Maijana. Hilda oli mukana myös Koiviston martoissa.

Lotta Svärd-yhdistyksen Koiviston paikallisosaston toimintaan Hilda tuli mukaan viimeistään vuonna 1932. Pitkin 1930-lukua Hilda toimi tilintarkastajana, rahastonhoitajana ja johtokunnan jäsenenä. Vuosikokoukset pidettiin suojeluskuntatalolla tai Koiviston yhteiskoululla, ja aloitettiin Lotta-laululla, Karjalaisten laululla tai esimerkiksi virrellä Kotimaan puolesta. Vuoden 1937 vuosikokouksessa päätettiin kouluttaa jäseniä entistä enemmän, valittiin kyläosastojen yhteiseksi suunnistautumisopettajaksi Hilda Myyryläinen ja päätettiinpä vielä liittyä Suomen Ampujainliittoon. Hildakin kävi kahteen otteeseen muutamien muiden lottien kanssa suojeluskuntatalolla ampumassa, mutta tiettävästi Ampujainliittoon liittyminen ei muuten edennyt.

Merkittävintä Lotta Svärdin toiminnan puitteissa oli Hildan osalta kuitenkin hänen panoksensa viestitykseen, joka oli osa keräys- ja kansliajaoston toimintaa. Hilda kävi 1930-luvun lopulla keräys- ja kansliajaoston kursseilla niin Viipurissa kuin Tuusulassakin. Ennen talvisotaa Hilda opetti ja ohjasi koivistolaisten viestilottien kouluttautumista ja harjoituksia. Viestilottien koulutus valmensi puhelunvälittäjiä ja puhelinliikenteen valvojia. Hilda oli myös järjestämässä koko piirin kattavia viesti- ja ilmavalvontaharjoituspäiviä.

Rehtorin tehtävistä viestilotaksi

Koiviston yhteiskoulussa Hilda opetti aluksi matemaattisia aineita ja myöhemmin myös väestönsuojelua. Rehtorin pesti alkoi 1.9.1939 eli aivan talvisodan kynnyksellä. Jo 6.10.1939 tuli kehotus sulkea koulun ovet. Koulun irtaimen omaisuuden evakuoinnin suhteen ohje oli: ei mitään, mikä on rahalla ostettavissa. Siten Hilda huolehti siitä, että mukaan tulivat lähinnä vain oppilasmatrikkelit ja koulun tilikirjat. Sen sijaan esimerkiksi rangaistuskirja sai jäädä – kärsitty mikä kärsitty, oli Hilda sen suhteen tuumannut.28 Koulutyön päätyttyä odottivat muut tehtävät. Hilda toimi talvisodassa viestilottana aluksi Koiviston ja lopuksi Mikkelin ilmavalvontakeskuksessa.

Talvisodan aikana Koivisto oli lukuisten pommitusten kohteena. Tammikuussa 1940 Koiviston kauppalaa pommitettiin lähes päivittäin, ja helmikuun alussa kaikki kauppalan talot alkoivat olla rikkiammuttuja. Hildalle oli jäänyt erityisesti mieleen kerta, jolloin hän oli kotinsa ikkunasta katsoessan nähnyt, miten pellon toisella puolella oleva talo paloi yhtenä lieskana. Alhaalla lentävien viholliskoneiden pudottamat palopommit täyttivät myös pellon, mutta Hildan talon rappujen eteen riitti sillä kertaa vain pari palavaa pommia.

Rauhanehtojen mukaan luovutettuihin alueisiin kuului mm. Karjalankannaksella sijainnut Koivisto. Mikkelin ilmavalvontakeskuksessa Hilda kuuli lottatovereineen 13.3.1940 välirauhasta ja sen ehdoista. Hän muisteli myöhemmin hetkeä, joka oli monen kohdalla ollut kyynelten kostuttama:

Ken eli nykyisyydessä, ken muisti riipaisevin sydämin mennyttä ja menetettyä, ken tähysi tulevaisuuteen huolestuneena.

Uusi arki tempaisi kuitenkin äkkiä mukaansa. Hildan kohdalla se tarkoitti koivistolaisen siirtoväen sijoittamista koskeviin neuvotteluihin osallistumista sekä yhteiskoulun toiminnan uudelleenkäynnistämistä. Koiviston yhteiskoulu löysi paikkansa Haminasta, mutta koivistolaiset siirrettiin vastoin toiveita kauas Lounais-Suomeen. Koulunkäynnin mahdollistamiseksi koivistolaisia oppilaita varten Haminaan perustettiin oppilaskoti. Koulun uudelleenkäynnistäminen ja oppilaskodin perustaminen oli valtava voimainponnistus, josta vastasivat ennen kaikkea Hilda, yhdessä lotta- ja opettajatovereidensa Kerttu Laurikaisen ja Alma Klemolan kanssa. ”Avuin sydämen, tarmon ja järjen”, kuvasi Kerttu Laurikainen myöhemmin Hildan toimintaa noina haastavina aikoina.

Aktiivista lottatoimintaa välirauhan ja jatkosodan aikana

Koiviston yhteiskouluun liittyvien tehtävien lisäksi Hilda oli välirauhan ja jatkosodan aikana vahvasti mukana Lotta Svärdin toiminnassa paikallistasolla Haminassa, Etelä-Kymenlaakson piirin puitteissa sekä luennoijana ja koulutuksen järjestäjänä pitkin Suomea. Hilda toimi organisaatiouudistuksen seurauksena syntyneessä toimisto- ja viestijaostossa, jonka tehtäviin kuului mm. kouluttaa ja valmentaa lottia sodanaikaisiin tehtäviin, kuten ilmavalvontaan sekä erilaisiin viesti-, sääpalvelu- ja toimistotehtäviin. Viestilottia toimi mm. puhelunvälittäjinä, puhelinsanoma- ja puheradiolottina, radiosähköttäjinä ja yleisradioteknikkoina sekä sotatoimi- että kotialueilla. Heti kesällä 1940 Hilda toimi viestikurssin opettajana Oulussa. Koulutukset jatkuivat myös sotavuosina. Esimerkiksi syyskuussa 1942 Hilda luennoi Turussa toimisto- ja viestipäälliköille sähkö- ja kalusto-opista, erityisesti kenttäkeskuksen rakenteesta. Hilda opetti myös monilla keskusjohtokunnan järjestämillä valtakunnallisilla luento- ja neuvottelupäivillä Tuusulan Syvärannassa, kuten piirien tyttötyönjohtajia pikkulottien toimisto- ja viestiopetuksesta tammikuussa 1942.

Toimiessaan merivoimien yhteyslottana Hilda kiersi toimintapiirinsä alueella tapaamassa lottia ja päällystöä, hankkimassa tietoa toiminnan sujumisesta sekä keskustelemassa lottien mieltä kaihertaneista asioista, mutta myös valvomassa Lotta Svärdin sääntöjen ja arvojen noudattamista.

Vuosina 1942-1944 Hilda toimi Lotta Svärdin Etelä-Kymenlaakson piirin toimisto- ja viestijaoston päällikkönä, jolloin tehtäviin kuului esimerkiksi vuonna 1943 Hämeenlinnassa olleen ilmavalvontatäydennyskurssin johtajana ja opettajana toimiminen. Hilda osallistui koulutusjärjestelyihin myös valtakunnan tasolla. Vuonna 1943 keskusjohtokuntaan valitusta Liisa Untolahdesta tuli toimisto- ja viestijaoston päällikkö. Untolahti valitsi apulaisekseen Myyryläisen, joka sai organisoitavakseen ilmavalvonnan ja viestityksen koulutusta. Syksyllä 1943 Hilda kävi yhdessä 15 muun lotan kanssa Saksassa. Matkalla oltiin 17.9.-23.11.1943, päämajapaikka oli Münchenin lähistöllä sijaitsevassa Tutzingissa.

Lotta Svärdin koulutustoiminta jatkui kiivaana vielä keväällä ja kesällä 1944 Hildankin osalta. Keväällä 1944 Turunmaan piirin viestittäjäkurssilla 32 lottaa oli saamassa oppia mm. keskusjohtokunnan viestikouluttaja Myyryläiseltä, kesällä oli vuorossa johtajana ja yhtenä opettajana toimiminen tyttötyönjohtajakurssilla sekä jälleen yhdellä viestittäjäkurssillä.

Lotta Svärd-järjestössä laadittiin valtava määrä erilaisia ohjeita ja ohjekirjoja mm. toiminnan yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Hilda kantoi kortensa kekoon tälläkin saralla. Hän laati ohjeita esimerkiksi pöytäkirjojen tekemisestä, samoin kuin lyhennysten käytöstä Lotta Svärd-järjestössä laadittavissa asiakirjoissa ja kirjelmissä niin sodan kuin rauhan aikana. Hildan perua oli ohjeet puhelimen käsittelystä ja käytöstä sekä oma ohje eri puhelinviestitysmuodoista (puhelu, puhelinsanoma, suullinen viesti). Vuonna 1944 ilmestyi Hildan laatima Lotan opintokirja, johon saattoi merkitä tiedot esimerkiksi käymistään kursseista, komennuksista sekä kunnia- ja ansiomerkeistä.

Koiviston/Virolahden yhteiskoulun ”Myky”

Karjalaisuus ja siirtoväen asiat olivat lähellä Hildan sydäntä. Hän oli ollut aktiivisesti mukana tammikuussa 1941 perustamassa Haminan seudun Karjala-seuraa (nykyisin Haminan Karjalaseura ry), vuonna 1945 Hilda kävi mm. Johannes Virolaisen kanssa Kouluhallituksen pakeilla neuvottelemassa siirtokarjalaisen nuorison opiskelumahdollisuuksista. Myös ollessaan Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaana vuoden 1948 eduskuntavaaleissa Hilda nosti esiin siirtoväen kysymyksen. Kansakunnan elämää kannattavina kulmakivinä Hilda mainitsi tuolloin mm. myönteisen suhtautumisen uskontoon, lain ja oikeuden kunnioittamisen sekä naisen aseman ja oikeuksien turvaamisen. Hildan mukaan yksilön onni, hyvinvointi ja yksityisyritteliäisyyden vapaus takaavat yhteisönkin edistymisen ja vaurastumisen. Kansanedustajan pestiä ei tullut, mutta tekemistä riitti muutenkin. Hilda osallistui aktiivisesti Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaan. Haminan Sotilaskotiyhdistyksessä Hilda oli vahvasti vaikuttamassa myös sotilaskotirakennuksen valmistumiseen vuonna 1948. Haminan museokadulla sijaitsevassa rakennuksessa toimii nykyisin Reserviupseerikoulun museo.

Tärkein työnsarka oli kuitenkin Koiviston yhteiskoulu, jonka oppilaat olivat valtavan tärkeitä Hildalle, ja tiukka mutta reilu Hilda-rehtori heille. Esimerkiksi syksyn 1943 Saksan matkan aikana oppilaat kirjoittivat ahkerasti kuulumisiaan Hildalle, joka puolestaan lähetti postikortteja ja kirjeitä takaisin alkusanoin ”Rakkaat lapset”. Odotetun paluun kunniaksi koululla järjestettiin pikkujoulujuhla, jossa Hilda kertoi matkastaan. Oppilaana olleen Taisa Liedert-Kultasen mukaan puhetta kuunneltiin ”suorastaan mykistyneinä jännityksestä”. Oppilaat kutsuivat Hildaa ennen kaikkea ”Mykyksi”, mutta myös keinoemoksi. Oppilaiden yhteydenpito Hildaan jatkui vuosikymmeniä koulunkäynnin päättymisen jälkeenkin – kortein, kirjein ja puhelinsoitoin sekä tapaamisin luokkakokousten yhteydessä.

Koiviston yhteiskoulu siirtyi asteittain Haminasta Virolahdelle 1950-luvun alkupuolella. Vuonna 1953 sen nimeksi tuli Virolahden yhteiskoulu.49 Hilda Myyryläinen toimi rehtorina vuoteen 1961 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle 70-vuotiaana. Samalla eläköityivät vuosikymmenten mittaisen yhteisen taipaleen jälkeen opettaja- ja lottatoverit Kerttu Laurikainen ja Alma Klemola. Opettajat siunasivat sitä, että olivat saaneet koko sydämellään ja tarmollaan toimia maansa ja etenkin sen siirtolaisnuorison hyväksi. Vuonna 1972 Hilda Myyryläinen sai opetusneuvoksen arvon.

Keväällä 1976 tuolloin 85-vuotias Hilda-täti onnitteli merkkipäiväänsä viettävää sukulaispoikaansa seuraavien ajatusten kera:

Kaikki mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä hyvin. Työn ilo on puhtain ilo. Hyvin rukoiltu on puoliksi tehty.

Sotien jälkeen moni joutui tuhoamaan lottahistoriaansa liittyviä materiaaleja, mutta Hilda ei suostunut kuulumaan heihin. Hilda säilytti laatikkokaupalla lottatoimintaan liittyvää aineistoa, kuten Lotta Svärdin julkaisuja ja ohjeita, kirjeitä, vuosikertomuksia, lehtileikkeitä, muistiinpanoja antamistaan koulutuksista, kurssien päiväohjelmia, läsnäololistoja ja arviointeja, sekä muita koulutusten järjestämiseen liittyviä asiakirjoja. Hilda ei myöskään arkaillut tuoda Lotta Svärdiä esiin, esimerkiksi vuonna 1971 hän tarjosi Naisten Maailma-lehdelle kirjoitusta lottien työsarasta talvisodan syttymisen ajoilta. Kuvaavaa on myös se, että vuonna 1985 ilmestynyt Koiviston lottien toimintaa käsittelevä historiikki oli Koivikko-Säätiön Hilda Myyryläisen Rahaston kustantama.

Myyryläisen arkistoaineistoa mm. Lottamuseolle toimittanut veljentytär Eeva Karvela muistelee Hildan pukeneen lottapuvun ylpeänä päälleen 90-vuotiaana. Voikin sanoa, että Lotta Svärd järjestön henki kulki Hildan mukana hänen pitkän, ansiokkaan elämänsä loppuun saakka.

Hilda Myyryläisen elämä päättyi 98-vuotiaana 4.1.1990. Muistokirjoituksista löytyy Hildan opettajatovereilleen antama elämänohje, jota he olivat nähneet Hildan toteuttavan itsekin:

Usko tekee kaiken mahdolliseksi, rakkaus tekee kaiken helpoksi.

Pienoiselämäkerran kirjoittaja: Elina Eronen