Loimaranta-Airila af Halsström Suoma

LottaOrganisaatio ja kunniajäsenet Helsingin Yliopiston pienoiselämäkerratLotta Svärdin rakentajat 2026Lääkintäjaosto

Suoma Helena Loimaranta (as. Lindstedt) syntyi vuonna 1881 Kuopiossa lääninrovasti Vilhelm Lindstedtin ja Hildan (os. Nyholm) perheeseen. Perheessä oli yhteensä 10 lasta, ja moni sisaruksista olikin Suoman itsensä tavoin menestyksekäs...

Suoma Helena Loimaranta (as. Lindstedt) syntyi vuonna 1881 Kuopiossa lääninrovasti Vilhelm Lindstedtin ja Hildan (os. Nyholm) perheeseen. Perheessä oli yhteensä 10 lasta, ja moni sisaruksista olikin Suoman itsensä tavoin menestyksekäs ja toimi yhteiskunnallisesti merkittävissä ammattitehtävissä. Hänen veljensä Sakari oli teologian tohtori ja toimi kirkkoherrana. Toinen hänen veljensä Lauri oli Suomen raakasokeritehtaan toimitusjohtaja, kun taas Yrjö-veli oli Viipurin hiippakunnan piispa. Hänen siskonsa Siiri taas toimi NNKY:n (Nuorten naisten kristillinen yhdistys) pääsihteerinä vuodesta 1915 alkaen. Sisarukset Ilmi ja
Yrjö olivat molemmat aktiivisesti mukana Mannerheimin lastensuojeluliiton toiminnassa. Sisarukset muuttivat sukunimensä suomalaisittain Loimarannaksi suurena nimenmuutosten vuonna 1906.

Suoma valmistui ylioppilaaksi Tampereen tyttökoulusta vuonna 1901, jonka jälkeen hän ilmoittautui Helsingin yliopistoon Satakuntalaisen osakunnan jäsenenä. Siellä hän suoritti ensin medikofiilitutkinnon kaksi vuotta ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen vuonna 1903. Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1905. Opintojensa aikana Suoma teki opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan sekä Italiaan ja perehtyi näillä matkoilla keuhkosairauksien hoitoon. Lisäksi hän toimi opintojensa ohella amanuenssina kirurgian osastolla ja assistenttilääkärinä Helsingin Diakonissalaitoksella, lastentautien osastolla.

Lääkärin ammatissa

Suoritettuaan lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1910 hän aloitti uransa Punkaharjun Takaharjun keuhkotautiparantolassa alilääkärinä, toimittaen samalla ehtiessään lääkärien virkasijaisuuksia eri paikkakunnilla. Vuonna 1914 kesällä laajennettiin naislääkäreiden oikeuksia päästä toimimaan valtion viroissa, ja seuraavan vuoden tammikuussa lääkärihallitus niin ikään määräsi Suoman ensimmäisenä naislääkärinä koskaan Suomessa toimittamaan piirilääkärin virkaa. Hän sai virkapaikan Lohjalta ja asettui asumaan Tampereelle vuonna 1916, jossa toimi yksityislääkärinä sekä vt. piirilääkärinä. Yksityislääkärin vastaanotto jatkui koko hänen uransa ajan, vaikka hän hoitikin useita muita tehtäviä elämänsä aikana tämän ohella. Suoma toimikin siis elämänsä aikana monissa merkittävissä lääkärintehtävissä myös lottatyön ulkopuolella: Hänellä oli virkoja Tampereella sisälähetyksen lastenkodin lääkärinä, Lempäälässä kunnallis- ja lastenkodin lääkärinä sekä Tottijärvellä kansakoululääkärinä.

Hän avioitui lääkäri Ernst Gustaf Wilhelm af Hällströmin (1863–1931) kanssa vuonna 1919. Ernst oli tuolloin Tampereen kaupungin 1. kaupunginlääkäri. Pariskunta omisti Kukkolan tilan Lempäälässä, josta käsin kumpikin kävi töissä sekä Hämeen että Uudenmaan alueella. Suoma jäi leskeksi Ernstin kuollessa äkillisesti sydänhalvaukseen vuonna 1931, ja kolme vuotta myöhemmin vuonna 1934 avioitui myös leskeksi jääneen serkkunsa, filosofian tohtori Kaarlo Airilan (aik. Nyholm, 1878–1953) kanssa. Hänen kanssaan Suoma muutti asumaan Helsinkiin ja toimitti siellä yksityislääkärin virkaa.

Vuonna 1906 Suoma toimi myös toimitussihteerinä Palvelijatar -lehden julkaisu numeroissa 9-20, jolloin Miina Sillanpää oli lehden vastaava toimittaja. Hän oli koko elämänsä aktiivinen kokoomuslainen, ja toimi myös vuonna 1912 ensikertaa julkaistun Suomen nainen -lehden alkuvuosien avustajana. Häntä voidaan siis luonnehtia tässä mielessä poliittisesti aktiiviseksi. Suoma osoitti 1920–1930-lukujen vaihteessa myös sympatioita lapuanliikettä kohtaan. Toisaalta on tärkeää huomioida, että kommunismin vastustaminen oli koko lottajärjestön yksi keskeisistä tavoitteista 1930-luvulle saakka. Suoman johdolla Tampereen piirin jaosto muun muassa keräsi lapuanliikkeelle varoja kommunismin vastaiseen työhön.

Vuonna 1918 sisällissodan aikana Suoma työskenteli Kenttäsairaala 5:ssa yhteensä kolme kuukautta. Sodan jälkeen hän työskenteli Tampereen vankileirin ylilääkärinä yhteensä yhdeksän ja puoli kuukautta, eli melkein koko vankileirin olemassaolon ajan. Tampereen Kalevankankaan vankileiri perustettiin 6. huhtikuuta 1918 sisällissodan jälkeen, ja siellä oli enimmillään noin 10 000 vankia. Vankileirillä suuri osa vangeista kuoli paitsi teloituksiin, myös nälkään ja kulkutauteihin. Suoma oli vastuussa koko vankileirin sairaalayksikön toiminnasta vuoteen 1919 asti, jolloin Tampereen vankileiritoiminta pääsääntöisesti päättyi. Hän piti jälkeenpäin Tampereella myös esitelmän toiminnastaan kenttäsairaaloissa sisällissodan aikana osoittaakseen sairaanhoidon merkityksen myös tulevaisuuden lottatoiminnan kannalta.

Lottatoiminnassa

Suoma oli mukana lottatoiminnassa suurin piirtein toiminnan alusta saakka. Hän on osallistunut Piiriedustajakokoukseen Helsingin Upseerikasinolla 22.–23.3.1921, jossa on määritelty Lotta-Svärd yhdistyksen varsinaisen toiminnan virallisesti alkaneen. Suoma af Hällström on edustanut Pohjois-Hämettä. Tällöin keskusjohtokunnan puheenjohtajana on toimint Greta Krohn. Hän piti samana vuonna lottapäivillä esitelmän, jossa hän linjasi lottajärjestön valtakunnallisen tason lääkintätoimintaa. Tuolloin hänet myös valittiin lottajärjestön keskusjohtokunnan jäseneksi, josta seuraavana vuonna hänet nimitettiin jo lääkintäjaoston päälliköksi. Hän kuitenkin erosi keskusjohtokunnasta vuonna 1924 monien hallinnossa esiintyvien eripuraisuuksien ja ristiriitojen vuoksi. Riidanaiheita olivat mm. yhdistyksen rahankäyttö sekä kielikysymykset, jotka tuolloin jakoivat väkeä organisaatioissa ympäri Suomen. Suoma kuitenkin palasi johtoryhmään vuonna 1927. Yhteensä hän toimi Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunnan lääkintäjaostopäällikkönä kymmeniä vuosia, vuosina 1921–1923 sekä 1927–1942. Hän oli vuosina 1933–1934 osa Puolustusministeriön neuvottelukuntaa, jossa kartoitettiin kenttäsairaaloiden yhdenmukaisuutta. Suoman johdolla ideoitiin ja varusteltiin kenttäsairaalat 1930-luvulla. Sairaaloihin kuului 1250 sairassijan varustelu sekä sairaalavälineistö, ja tämä olikin lottajärjestön suurimpia hankkeita 1930-luvulla.

Lääkintäjaoston pääasiallisena tehtävänä oli rauhan aikana varustaa sairastupia ja kenttäsairaaloita tarpeellisella varustuksella. Lääkintäjaoston toinen tärkeä tehtävä oli järjestää lotille sairaanhoitokursseja ja tarpeellisia koulutuksia sairaanhoitoa varten, niin rauhan aikana kuin sodan tullenkin. Suoma oli vastuussa erityisesti Tampereen paikallisosaston lääkintäjaoston alkuvuosien sairaanhoitokurssien toimeenpanosta, yhdessä tohtori Rafael Malmion kanssa. Kursseilla järjestettiin niin teoriatunteja kuin käytännön harjoitteluakin, ja kurssin lopussa oli sääntöjen määräämä loppukuulustelu.

Sotien aikana Suoma toimi virassa Savitaipaleen kunnanlääkärin ja evakuoimissairaalan lääkärin, Helsingin kaupungin tuberkuloosihuoltotoimiston apulaislääärin sekä Kuusankosken kunnanlääkärin ja keuhkotautiparantolan lääkärin tehtäviä. Näiden virkojen lisäksi hänen toimiessaan Lotta Svärdin lääkintäjaoston päällikkönä, Suoma matkusti jatkuvasti ja käytti valtavasti omia resurssejaan jaoston toiminnan suunnitteluun ja ohjaamiseen.

Suoman panos lottatoimintaan ja erityisesti lottatoiminnan lääkintäyksikön johdossa oli huomiota herättävä, ja vielä kiinnostavampaa on huomioida hänen toimittaneen virkaa myös niin monella yksityisellä sekä kunnallisella taholla lottatoiminnan suunnittelun, toimeenpanon ja siihen osallistumisen lisäksi. Lääkintäjaoston päällikkönä toimimisen ohella Suoma oli erittäin merkittävässä roolissa Pohjois-Hämeen lottapiirin puheenjohtajana 1921–1936. Hän luopui lääkintäjaoston päällikön tehtävästä sekä erosi keskusjohtokunnasta lopullisesti vuonna 1942 ollessaan 61-vuotias. Tämän jälkeen hänet kutsuttiin liittymään
Lotta Svärdin kunniajäseneksi. Suoma oli myöhemmällä iällään myös Duodecimin, Suomen Lääkäriliiton sekä Helsingin Lääkäriyhdistyksen jäsen.

Suoma Loimaranta-Airila af. Hallström kuoli 73 vuoden ikäisenä vuonna 3.11.1954. Suoma toimi historiallisesti naisena harvinaisen korkeissa viroissa sekä hyödynsi koulutustansa ja sisällissodan kokemuksiaan myöhemmässä toiminnassaan Lotta Sävrdin hyväksi.

Pienoiselämäkerran kirjoittaja: Viljami Putkisaari