Lipsanen Ulla
Ulla Lipsanen toimi pikkulottana.
Ulla Lipsanen (o.s. Ahtimo)
Ullan perhe asui hänen syntymänsä aikaan Mynämäessä, mutta he olivat tulleet Auraan äidin vanhempien kotiin. Läheiset toivat turvaa – silloinhan synnytettiin kotona. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Ullan isä haki moottoripyörällä kätilön apuun Pöytyältä. Syntymäpäivä on 6.7.1932. Vähän jo sotaa ennakoiden perhe muutti kokonaan Auraan kesällä 1939, kun äidin äiti ja isän äiti elivät siellä molemmat leskinä.
Ullan isoisä oli Aurassa kansakoulun johtajaopettaja ja meijerin isännöitsijä, asuminen oli järjestyksessä töiden puolesta. Auran asemanseudulla oli meijerin lisäksi alakoulu ja koulun vieressä Auran Nahkatehdas, jossa oli korkea savupiippu. Kun koulu oli alkanut, jo toisena koulupäivänä sodan alkamisesta opettaja käski oppilaiden pakata reppuunsa kaikki tavarat pulpetista, aapisen, mustekynän, pyyhkimen ym. ja lähteä kotiin. Kouluun palattaisiin vasta sitten, kun vanhemmat niin sanovat. Sodan uhat tulivat lasten elämään, vaikka opettaja viisaasti ei asiaa maininnutkaan.
Kun kouluun sitten palattiin, Nahkatehtaan tornia ja rautatieasemaa oli pommitettu ja myös koulu ja luokka olivat kärsineet paljon vahinkoja. Ullan pulpetin kannessa oli reikä, jota piti välttää, kun asetti paperin esimerkiksi piirtämistä varten.
Ullan isoäiti toimi Auran lottien puheenjohtajana ja Varsinais-Suomen lottien hallinnossa myös. Hän oli verraton nainen, joka keksi perustaa Auraan puuttuvia palveluita, Auran Kirja- ja Kemikalioliikkeen, jonka Ullan äiti osti myöhemmin isoäidin ikäännyttyä.
Ullan isovanhemmat saivat kolme lasta, kaksi tytärtä ja yhden pojan, joka kaatui sodassa. Ullan serkku syntyi sotaorpona.
Perheessä arvostettiin koulutusta. Aurassa ei ollut lukiota, ja jo Ullan äiti suoritti Turussa lukion Turun Tyttölyseossa kulkien junalla koulumatkat. Samaa rataa kulki aikanaan Ullankin koulutie Turun Suomalaiseen Yhteiskouluun, missä hän kävi keskikoulun. Ullan opintiehen kuuluivat vielä kirjakauppakoulu Helsingissä ja sittemmin lukio, jonka hän suoritti Elisenvaaran yhteiskoulussa Kyrössä.
Ulla opiskeli yliopistossa englannin ja venäjän kieliä ja opetti niitä sittemmin Laviassa. Laviaan tuli aikanaan Latviasta vierailijoita, jotka Ullan perhe kielitaitoisena otti emännöidäkseen. Tästä kehkeytyi hyvin pitkäaikainen ystävyys ja miltei vuosittaiset vastavuoroiset tapaamiset Suomessa ja Latviassa, hyvin usein laulujuhlilla.
Ulla avioitui vuonna 1962. Puoliso oli sotaveteraani ja kansakoulunopettaja. He saivat kolme lasta, tyttären ja kaksi poikaa ja muuttivat Laviasta Turkuun vuonna 2008. Laviassa Ulla toimi paikallisen Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistys kuuluu nykyisin Porin yhdistykseen. Ullan lapset asuvat kaikki lähistöllä ja pitävät Ullasta hyvää huolta, kun hän on nyt yksin puolison kuoltua kymmenisen vuotta sitten.
Pikkulottamuistoja
Ulla kertoo: ”Alastaron ampumamaja oli keskeinen ja tärkeä paikka. Menin sinne kolmasluokkalaisena äidin polkupyörällä ja olin kerrassaan ylpeä itsestäni!” Ampumamajalla muonitettiin sodasta tulleita ja sotaan lähteviä sotilaita. Hernesopan valmistuksesta ei kerran meinannut tulla mitään, kun herneet eivät pehmenneet. Joku aikuinen lotta kehotti sitten laittamaan soppaan soodaa, se kuulemma pehmentää herneet! Näin kävikin. Ampumamajalla oli myös leiri, jolle pikkulotat osallistuivat (Turun Lottakerholaisista Ulla ja Eija), valokuvakin on siitä tallella. Leirillä oli laulua, voimistelua ja muuta kivaa, pöytien kattaustakin opittiin.
Ampumamajalla pikkulotat tekivät voileipiä, ylipäänsä muonituksessa avustaminen oli merkittävä osa pikkulottien työtä. Voileiville laitettiin yksi makkarasiivu, vaikka joskus tytöt laittoivat joihinkin leipiin kaksi siivua ilahduttaakseen jotakuta sotamiestä. Juustoleipiin laitettiin Koskenlaskijan yhden sentin levyisiä siivuja. Leipänä oli ruisleipää, hiivaleipää tai näkkileipää.
Pikkulotat harjoittelivat myös ensiaputaitoja: haavan sitomista sideharsolla. Sidetarpeita tehtiin myös esimerkiksi leikkaamalla vanhoista lakanoista. Lankavyyhdin pitäminen oli puolestaan pienille tytöille aika vaikea homma. Auran Meijerin virkailija piti lottakerhoa, ja siellä laulettiin paljon. Erityisesti ”Miks leivo lennät Suomehen” -laulu on jäänyt rakkaaksi.
Opinhaluinen Ulla halusi tutustua myös ilmavalvontaan, siihen piti oikein lupa anoa. Tutustumisretkeltä on jäänyt muistiin isot lotat hulppeissa lammasnahkaturkeissaan. Koulutustakin sai hiukan siihen, mitä taivaalta piti katsoa.
Ulla kuuluu Turun Seudun Lottaperinneyhdistykseen ja on sen Lottakerhon aktiivinen jäsen. Hän lukee aina jouluevankeliumin yhdistyksen joulujuhlassa ja joskus esiintyy soittaen huiluaan.