Käyhkö Kaarina
Kaarina Käyhkö toimi lottana ilmavalvonnassa monilla paikkakunnilla.
Kaarina Mirjam Käyhkö (os. Sonné) syntyi 4.1.1923 Kesälahdella ja kuoli 3.2.2013 Joensuussa.
Lapsuus Laka-aholla
Kaarina syntyi toiseksi vanhimpana lapsena Hilma ja Pekka Sonnén perheeseen Kesälahden Villalassa vuonna 1923. Tyttären nimeksi oli tarkoitus antaa Kaarin Mirjam, mutta pappi lisäsi a:n kutsumanimen loppuun. Kaarinan äiti Hilma oli kolmas miniä Laka-ahon talossa. Hilma ja toinen miniä Olga tekivät navettatyöt ja sisätyöt vuoroviikoin. Hulda-miniällä oli neulekone, jolla hän neuloi villahousuja, paitoja ynnä muuta päällepantavaa ja sai siitä vähän tulojakin.
Anoppi Iida Maria katsoi lasten perään (noin kahdeksan 1930-luvulla) piiskansa kanssa. Lapset ryntäsivät Hilman ja Pekan kamariin piiloon lukiten oven perässään, mutta Iida Maria heitti kauhalla vettä yläreunasta avoimen seinän yli.
Hilma kasvatti kukkia kamarinsa ikkunalla, morsiushuntuja ja gloksiinoita, sillä siihen kävi aamuaurinko. Laka-aholla oli iso tupa, noin kahdeksan metriä kanttiinsa. Siinä oli sänkyjä, kangaspuut ja rukkeja, joilla kehrättiin villalankaa. Salissa oli puusaavissa suuri fiikus ja kauniit, ruusukuviolliset tapetit.
Lapsuus kului sisarusten ja serkkujen kanssa leikkiessä ja äitiä kotitöissä auttaessa. Hilmalla ja Pekalla oli kuusi lasta: Markus, Kaarina, Vieno, Tuure, Elvi ja Hemmo. Nuorin poika kuoli pienenä keuhkokuumeeseen.
Äiti Hilma oli innokas martta ja hän oli myös mukana lottien toiminnassa. Myös Kaarinan nuorempi sisko Vieno toimi pikkulottana kotikylällä auttaen keittämään maitokaalia evakoille. Äiti Hilma paistoi leipää niin kauan kuin jauhoja riitti. Kaarina oppi ruuanlaiton, maalaistalon työt ja kanssaihmisten auttamisen toimeliaan äidin vanhimpana tyttärenä.
Lottana
Kaarina Käyhkö liittyi lottajärjestöön vuonna 1940.
Kaarina toimi ensin pikkulottana. Hän oli Savonlinnan piirin Kesälahden paikallisosaston muonitusjaoston jäsen. Jatkosodan aikana hän toimi ilmavalvonnassa Karjalassa. Kaarina ehti työskennellä lottana monella paikkakunnalla: Kesälahdella, Matkaselällä, Suistamossa, Koivistossa, Muurilassa ja Haminassa.
Kaarina Käyhkön ensimmäinen komennus oli kesäkuussa 1941 Kesälahden Villalan kylällä Kervisen navetan katolla, jossa hän tähysti lentokoneita ja ilmoitti havainnoistaan puhelimitse IVAKiin, ilmavalvonta-aluekeskukseen.
Kaarinan veli Markus kaatui vain 20-vuotiaana Kirvulla 15. elokuuta 1941. Silloin 18-vuotias Kaarina halusi täyttää hänen paikkansa ja päätti lähteä ilmavalvontaan vallatulle alueelle Karjalaan. Vanhemmat vastustivat ensin lähtöä, mutta antoivat luvan kun Kaarinaa vanhempi serkkutyttö Vilma Niiranen lähti mukaan.
Siitä ei ole tarkempaa tietoa, kävikö Kaarina ilmavalvontakurssin vai oppiko hän tehtävät lottatovereiltaan.
Vuorot ilmavalvonnassa olivat kahden tunnin jaksoissa yötä päivää, pimeydestä ja kylmyydestä huolimatta, jopa 41 asteen pakkasella. Tavallisesti oli kaksi lottaa ilmavartiossa yhtä aikaa, mutta joskus joutui vartioon yksinkin. Kerran hän joutui katolla vartiossa ollessaan väistelemään venäläisen koneen tulitusta juosten savupiipun puolelta toiselle.
Kotiväen lähettämät kirjeet ja paketit toivat iloa elämään siellä jossakin. Joskus paketissa oli villalankaa, joskus leipää, joskus punainen omena. Vuorojen välissä lotat keräsivät marjoja ja sieniä metsästä. Mukana oli usein sotilaita, sillä he pelkäsivät desantteja. Ruuasta oli pulaa, loppuaikoina ei ollut muuta syötävää jäljellä kuin jäätyneitä perunoita ja säkillinen rottien kaluamia hevosenluita. Suolattujen sienien ja survottujen puolukoiden avulla he selvisivät hengissä.
Suistamolta Kaarina haki siirtoa Koivistolle ja sieltä vielä lähemmäksi rintamaa, Kuolemajärven pitäjän Muurilan kylään.
Kun Kannaksen suurhyökkäys alkoi kesäkuussa 1944, olivat Muurilan lotat saunassa kylpemässä. Yhtäkkiä he näkivät saunan ikkunasta kuinka piha oli täynnä työkomppanian miehiä, jotka leiriytyivät läheiseen koivikkoon ja asettivat tykkejä asemiinsa.
Kaarina kertoi että ilmavalvonta-aseman yläpuolella oli venäläisiä lentokoneita mustanaan, illan tultua niiden valot loistivat kuin tuhannet tähdet. Niiden määrää oli mahdotonta laskea. Tuli käsky: ”Jättäkää asema välittömästi ja tulkaa Koivistolle millä tahansa kyydillä!”
Lotat lähtivät välittömästi taisteluiden alta sotilaiden kuorma-autolla Koivistolle. Siellä odotti Armada-laiva, joka kuljetti haavoittuneita ja suuren joukon Kannaksen lottia Kotkaan. Laivassa oli sotasairaala ja sitä saattoi kuusi torpedovenettä. Lotat saivat olla laivan ruumassa. Tunnelma siellä oli hysteerinen, lotat itkivät kauhusta hälytyssireenien soidessa, pommikoneiden ja vihollistorpeedojen ahdistellessa laivaa.
Se oli Kaarina Käyhkön elämän ensimmäinen laivamatka eikä hän koskaan unohtanut sitä.
Kotkasta satapäinen lottajoukko kuljetettiin linja-autoilla Haminaan. Siellä paikalliset lotat olivat vastassa tarjoten suuhunpantavaa ja myös sauna oli lämmitetty rintamalta palaaville.
Tuli kolmas sotajuhannus, oli kylmä ja vettä satoi taivaan täydeltä, mutta lotat olivat kiitollisia siitä että olivat päässeet pois sodan jaloista ja vaarasta joutua mottiin.
Vähän sen jälkeen Kaarina haki pääsyä työlomalle, joka hyväksyttiin, ja loma jatkui, sillä sota, jossa hän oli ollut kolme vuotta lottana, päättyi syksyllä.
”Olen kiitollinen että olen saanut nämä nuoruuteni vuodet uhrata isänmaan vapauden hyväksi vaikka rauhan ehdot olivatkin raskaat kantaa”, kirjoitti Kaarina muistiinpanoissaan.
Sotien jälkeen
Kaarina ja Veli Käyhkö vihittiin 1954. He saivat viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Ensimmäinen lapsi, Saara Mirjam, kuoli vain yhden päivän ikäisenä. Kaarinan elämä Kesälahden Korvenniemellä oli työntäyteistä suuren perheen äitinä ja maalaistalon emäntänä. Suurperheeseen kuului myös appi, joka piti kyläkauppaa, ja anoppi.
Arkisen työn lisäksi Kaarina poimi marjoja ja sieniä kuten silloin nuorena Kannaksella lottana ollessaan. Hän harrasti käsitöitä ja piti runonlausunnasta. Lapsenlapsia kertyi kaksikymmentä.
Myöhemmin hän muutti Kesälahden kirkonkylälle ja oli mukana monilla seurakunnan ja maatalousnaisten retkillä. Hänen sisarensa Vieno, joka eli 100-vuotiaaksi, asui naapurissa, ja myös äiti Hilma, joka eli yli 102-vuotiaaksi, asui Kesälahdella.
Kaarina Käyhkö kuoli 90-vuotiaana 3.2.2013 Joensuussa elettyään monivaiheisen, pitkän elämän.
Tasavallan presidentti myönsi Kaarina Käyhkölle itsenäisyyspäivänä 2011 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan mitalin sotien aikaisesta vapaaehtoistyöstään.
Esittelyn lähetti Raakel Parveez.