Holvitie Marja
Marja Holvitie toimi pikkulottana Salossa.
Marja Holvitie
Kesällä 1939 matkusti Marja vanhempiensa ja isosiskonsa kanssa Suursaareen. Laivamatkalla Marja näki harmaita sotalaivoja. Se oli hänen ensimmäinen muistikuvansa sota-ajasta. Laivat tulivat uniin kaiken nielevänä harmautena vielä aikuisenakin.
Marjan toinen muistikuva sodasta oli neljävuotiaana, kun Salossa järjestettiin pimennysharjoitus. Marja seisoi postitalon kulmalla ja näki, kuinka Salon kauppala vaipui pimeyteen.
Marjan isän lähtiessä rintamalle 10.10.1939 hän antoi Marjalle puisen, punaisen sydämen, jossa oli avattava pieni luukku. Isä kysyi, olisiko Marja hänen sydämensä vartija hänen poissa ollessaan. Marja piti öisinkin tätä aarrettaan kädessään, ja tänä päivänäkin se on hänen rakkain esineensä.
Koko sodan ajan Marjan iltarukous loppui samalla tavalla: ”…että sota loppuisi ja isä tulisi takaisin”. Välirauhan alkaessa oli pieni Marja ihmeissään, kun kaikki itkivät. Marjan isä haavoittui kaksi päivää ennen välirauhaa.
Marjan isän ollessa rintamalla ja äidin IV-lottana Uskelan kirkon tornissa 6.10.1939 lähtien, Marja lähetettiin isosiskonsa kanssa Kuusjoelle Kaunelaan. Siellä he viettivät talvisodan joulun 1939. Marja täytti jouluaattona 5 vuotta. Hän muistaa kuinka odotti kovasti joulupukkia. Hän näki vahingossa, kuinka talon porstuassa renki käänsi takkinsa karvapuolen ulospäin ja laittoi pukin parran kasvoilleen. Mutta kun pukki saapui sisälle, se oli Marjasta ihan oikea joulupukki, eikä usko pukkiin horjunut lainkaan.
Saloa pommitettiin paljon ja Marja juoksi muiden kanssa lähellä olevaan pommisuojaan. Kerran lokakuussa hän juoksi suojaan jopa paljain jaloin äitinsä ”kauhuksi”. Pommisuoja on edelleen tallella Salon Asemapuistossa. Marja sanoo, etteivät pommikoneen ja hälytyssireenin äänet unohdu koskaan.
Pikkulotaksi Marja pääsi jo 7-vuotiaana vuonna 1942, koska oli syntynyt joulukuun loppupuolella. Pikkulottina he paketoivat Salossa rintamalle lähteviä paketteja, joissa oli mm. villasukkia, nenäliinoja ja jalkarättejä. Paketin päälle kirjoitettiin ”tuntemattomalle sotilaalle”. Lisäksi kerättiin jätepaperia, josta on muistona kunniakirja.
Marja sai olla myös mukana ”viihdejoukoissa”. Matkat tehtiin linja-autolla, joissa oli häkäpytyt. Kun tuli mäki vastaan, kaikki poistuivat linja-autosta, jotta auto pääsi puksuttamaan mäelle. Joskus tarvittiin myös matkustajien työntöapua. Marja muistaa näillä matkoilla ja tapahtumissa lausuneensa runoja, tanssineensa ja voimistelleensa. Yhdessä näytelmässäkin hänellä oli pieni osa.
Nykyään Marja on aktiivinen jäsen Turun Seudun Lottaperinneyhdistyksen Lottakerhossa.