Anttila Eeva
Eeva Anttila toimi pikkulottana Naantalissa.
Eeva Anttila
Eevan syntymä vuonna 1929 oli viimeisimpiä kotisynnytyksiä Naantalissa siihen aikaan. Perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä vuosina 1930 ja 1932.
Pyhäranta muodostui tärkeäksi paikaksi koko perheelle: siellä vietettiin kesät maatalon pihapiirissä ja töissä isovanhempien tilalla. Sota-aikana vanha isäntä piti taloa pystyssä piian ja muiden ikämiesten kanssa suuren lapsilauman ympäröimänä. Eevan enolla kun oli yksitoista lasta, ja nuoret ja työikäiset miehet olivat asepalveluksessa ja rintamalla.
Eeva kävi Naantalissa keskikoulun ja Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa lukion. Vanhemmat olivat molemmat käden taitoja arvostavia ihmisiä, ja Eevalle pohdittiin ammatiksi joko kultasepän tai hammasteknikon opintoja. Tie vei Tukholmaan, missä Eeva opiskeli hammasteknikoksi.
Ennakkoluulottomasti Eeva jatkoi maailmaan tutustumista tarttumalla Suomi-Amerikka-yhdistyksen kautta auenneeseen mahdollisuuteen lähteä hammasteknikoksi Chicagon pohjoispuolelle Evanstonin kaupunkiin. Siellä hän työskenteli pari vuotta, kierteli sitten Yhdysvalloissa tutustumassa ja palasi Suomeen tuoden mukanaan aivan uutta alansa tekniikkaa. Helsingissä hän työskenteli yksityisessä hammaslaboratoriossa niin kauan kunnes Turun yliopistosta kutsuttiin hänet hammaslääketieteelliseen hammasteknikoksi, missä virassa hän työskenteli sitten eläkkeelle jäämiseensä asti.
Töitä oli niin paljon, että ylitöitä tehden Eeva pystyi pitämään kuuden viikon kesälomat ja nauttimaan siskonsa kanssa Pyhärannan kesäpaikassa puutarhan viljelystä ja kasvihuoneitten rakentamisesta ja hoitamisesta. Naimattomat siskokset asuivat yhdessä, mutta siskon kuoleman jälkeen Eeva asuu nyt Turussa palvelutalossa.
Eevan pikkulottamuistoja
”Olimme apuna muun muassa ilmavalvonnassa Naantalissa Kuparivuoren ilmavalvontatornissa. Kerran puhelimet eivät toimineet, ja silloin pikkulotat toimimme juoksutyttöinä ja veimme viestin vastaanottajalle. Vastuu teki tehtävästä jännittävän! Muutenkin toimittiin juoksutyttöinä.
Naantalissa oli suojeluskuntien leiri, jolla pikkulotat olivat siivousapuna. Erityisesti jäi mieleen huvittavana yksityiskohtana, kun yläkerrassa tyhjennettiin olkityynyjä: kuivuneet, likaantuneet oljet kuolleine hiirineen kaikkineen ravisteltiin yläkerran ikkunoista alas. Joku taisi saada niskaansakin…”
Muistoissa on myös, että Naantalissa toimi lottakahvila Tavastin Killan rakennuksessa ja se, miten tehtiin kaasunaamari: kangastyynyn sisään laitettiin hiiliä, ja sitten sukkanauhakuminauha pään ympärillä piti naamarin paikallaan.
Ehkä erityisin tehtävä pikkulottana oli toimia morsiustyttönä häissä, joissa morsian kantoi lainaamaansa Lotta-kruunua. Hääpari ei ollut mitään sukua Eevalle.
Eevan äiti oli toiminut lottana ja isä suojeluskunnassa, ja Eeva oli sitten pikkulotta. Nykyisin hän kuuluu Turun Seudun Lottaperinneyhdistykseen ja on Lotta-kerhon aktiivinen jäsen. Hän korostaa perinteen jatkumisen tärkeyttä ja isänmaan turvallisuudesta huolehtimista erityisesti näinä epävakaina ja uhkaavina aikoina. Jokainen nuorikin ihminen voi valjastaa taitonsa yhteisen asian hyväksi, kun asenne on kohdallaan.