Siirry sisältöön

Mitä Lottamuseo antaa suomalaisille ja koko yhteiskunnalle? Lotta Svärd -seminaaripuhujat tarjosivat näkökulmia sekä museoiden, että lottien rooliin yhteiskunnassa

Lotta Svärd Säätiön syntymäpäivää ja Lottamuseon 30-vuotisjuhlaa vietettiin 24.10.2026 Tuusulassa Taistelukoululla. Seminaarissa pureuduttiin museoiden ja erityisesti Lottamuseon ja lottien historian merkitykseen yhteiskunnassamme.

Seminaaripuhujina olivat Luston kehittämisjohtaja ja Jyväskylän yliopiston työelämäprofessori Leena Paaskoski, Turun yliopiston väitöskirjatutkija Juho Wilska ja Lottamuseon tutkija Sini Lintula.

Supervoimia omaavat museot ovat yhteiskuntaa palvelevia instituutioita

Leena Paaskosken mukaan museoiden ajatellaan olevan vain käyntikohteita, rakennuksia tai näyttelyitä, vaikka todellisuudessa ne voisivat olla aktiivisia ja aloitteellisia, moninaisuutta ja kestävyyttä vaalivia yhteiskuntaa palvelevia instituutioita. Museot yhdistävät ihmisiä ja yhteisöjä ja huolehtivat yhteisestä kulttuuriperinnöstä. Ilman museoita ja niiden historiaa selittävää roolia kulttuuriperintömme katoaisi tai sitä ei ymmärrettäisi. Museot rakentavat osaltaan kansakunnan identiteettiä.

Museoilla on Paaskosken mukaan myös supervoimia, kuten aika ja muutos. Aika on museoiden tärkein työkalu, sillä museot operoivat samanaikaisesti niin menneisyydessä, nykyisyydessä sekä kuin tulevaisuudessakin.

Museot ovatkin Paaskosken mukaan keskeisiä tulevaisuustoimijoita: museot voivat tarjota yhteiskunnalle taustapeilin menneeseen, jonka avulla voi nähdä kauas tulevaisuuteen. Museo voi konkretisoida ja jäsentää elettyä elämää. Samalla museo voi tarjota empatiaa tarjoamalla ja jakamalla kokemuksia ja tarinoita.

Slow Media ja Soft Eyes

Hektisessä ja kovalta tuntuvassa maailmassa museot ja niiden näyttelyt voivat tarjota hitautta ja pehmeyttä. Museot ovat hitaita medioita (Slow Media), joiden äärellä ihmisillä on riittävästi aikaa pysähtyä ja muodostaa omia ajatuksia ja mielipiteitä.

Museoilla on Paaskosken mukaan myös erinomainen kyky nähdä, analysoida ja hahmottaa sekä tulkita ympäröivää maailmaa. Museot katsovat maailmaa pehmeällä katseella (Soft Eyes), eikä se katse lokeroi tai tuomitse, vaan tulkitsee näkemäänsä rauhallisesti ja sivistyneesti.

Katso Leena Paaskosken esitysdiat tästä(avautuu uuteen ikkunaan).

Lotat ja suomalainen yhteiskunta toisen maailmansodan jälkeen

Juho Wilska johdatti omassa puheenvuorossaan kuulijat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja lottien jättämään kulttuuriperintöön. Lottien perintö on sekä aineellinen että aineeton. Osa lakkautetun Lotta Svärd -järjestön omaisuudesta onnistuttiin siirtämään lottien perustamalle Suomen Naisten Huoltosäätiölle (nyk. Lotta Svärd Säätiö) sekä usealle pienemmälle toimijalle. Varoilla pystyttiin jatkamaan lottien tekemää huolto- ja avustustyötä.

Lottien aineeton perintö nähdään Wilskan mukaan muun muassa lottien roolissa nuoren itsenäisen yhteiskunnan rakentajina. Wilska muistutti, että lottatoiminta oli antanut monille naisille mahdollisuuden pätevöityä luottamustehtäviin, johtamiseen ja ylipäänsä toimintaan aloilla, joita ei mielletty ”naisten aloiksi”. Lottia päätyikin valtakunnallisiin luottamustehtäviin muun muassa kansanedustajiksi.

Monet lottana toimineet naiset halusivat jatkaa vapaaehtoistyötä myös sotien jälkeen. Monet muonituslottina toimineet naiset löysivät sopivan yhteisön Martoista ja Maatalousnaisista, lääkintälotat Suomen Punaisesta Rististä ja lottatytöt Partiosta. Myös veteraanityö, kristilliset yhteisöt sekä seurakunnat tarjosivat entisille lotille kanavan auttaa ja osallistua.

Katso Juho Wilskan esitysdiat tästä(avautuu uuteen ikkunaan).

Lottien perustama museo on vakiinnuttanut paikkansa museokentällä

Sini Lintula kertoi puheenvuorossaan 30 vuotta täyttävän Lottamuseon syntyvaiheista ja kehittymisestä muistelupaikasta ammattimaisesti hoidetuksi museoksi. Lottamuseosta on tullut vuosien saatossa suosittu matkailukohde ja lähiseudun asukkaiden olohuone. Asiakasmäärät ovat kasvaneet tasaisesti ja nykyisin Lottamuseossa ja sen Museokahvila Lottakanttiinissa käy vuosittain noin 90 000 kotimaista ja kansainvälistä vierasta. 

Lottamuseon perustivat entiset lotat: Tellervo Hakkarainen, Riitta Hakkila, Marjatta Kahiluoto, Mailis Kortteinen ja Irmeli Visanti. Lotat päättivät rakennuttaa Tuusulaan Lottakodin, joka vaalisi Lotta Svärd -järjestön muistoa ja perintöä.  

Kaksikerroksinen rakennus mukaili samalla paikalla sijainnutta, lottaopistonakin toiminutta huvilaa, joka tuhoutui tulipalossa 1947. Uuden rakennuksen suunnitteli säätiön hallitukseen kuulunut arkkitehti Visanti. Syvärannan tilan uuteen päärakennukseen suunniteltiin opetus- ja luentotiloja, tutkijankammioita sekä museo ja kanttiini. 
 
”Rakennus on entisten lottien lahja Suomen kansalle”, sanoi Tellervo Hakkarainen Suomen Kuvalehden haastattelussa lokakuussa 1994. ”Haluamme, että lottien työstä isänmaan hyväksi jää oikea kuva tuleville sukupolville”.   
 
Lottamuseossa onkin jo 30 vuoden ajan tehty ammattimaista lottien historian tutkimus- ja tallentamistyötä. Syvärannan Lottamuseon on maailman ainoa museoammatillinen lottien historiaa aktiivisesti tallentava paikka. Sen rooli lottien ja suomalaisten naisten tarinan kertomisessa on merkittävä. 

Katso Sini Lintulan esitysdiat tästä(avautuu uuteen ikkunaan).

Lotta Svärd -stipendi sotasukupolven naisten historian tutkimukseen

Seminaarissa annettiin tuttuun tapaan myös tämän vuoden Lotta Svärd -stipendi saajalleen. Stipendin luovutti ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala yhdessä Säätiön hallituksen puheenjohtaja Riitta Pyhälän kanssa. Lotta Svärd -stipendin sai tänä vuonna väitöskirjatutkija Maija Ikonen.

Ikosen ”Sotilaskotisisarten kokemukset rintamalla ja kotirintamalla talvi-, jatko- ja Lapin sodassa sekä välirauhan aikana” -tutkimus tarkastelee vuosia 1939–1945. Tutkimus tuo esiin naisten omia kokemuksia sekä heidän tehtäviään sodan eri vaiheissa. Tutkimuksessa pohditaan myös sotilaskotisisarten roolia ja itseymmärrystä omasta toiminnasta sodan aikana.  Tutkimus pohjautuu arkistoaineistojen lisäksi vahvasti sotilaskotisisarten itse tuottamaan aineistoon kuten sotilaskotisisarten muistelmiin, päiväkirjoihin ja kirjeisiin.

Tilaisuuden loppuhuipennuksesta vastasi a cappella yhtye Club for Five. Seminaarin jatkot järjestettiin Lottamuseolla.